Kaasuturbiinivoimala, myös tunnettu nimellä Kaasuturbiinivoimala-moottori

Kaasuturbiinivoimala, myös tunnettu nimellä kaasuturbiinivoimalan moottori, on pyörivä höyryvoimala. Korkean lämpötilan ja korkean paineen höyry kulkee kiinteän suunnuksen kautta muuttumassa nopeutetukseen ilmavirtaan ja häipyttää sitten lankoihin pyörittääkseen varustettua roottoria, joka on yhtyeessä lankoriviä ja samalla suorittaa työtä. Kaasuturbiinivoimalat ovat moderneissa terassavoimaloissa pääasiallisia laitteita ja käytetään myös metalliteollisuudessa, kemiallisessa teollisuudessa ja laivaston voimaloissa.

100-luvulla jaa., Aleksandrian Heronin keksimä höyryn reaktiovoimalla pyörivä pallo, jota kutsuttiin myös Fengshen-väljäksi, oli varhaisimman reaktiotyyppisen kaasuturbiinivoimalaitoksen prototyyppi. Vuonna 1629 italialainen Gde Blanca ehdotti pyörivää juoksijaa, joka pyöri höyryvirtauksen iskeytyessä siivekkeeseen. Vuonna 1882 ruotsalainen C. G. Pde Laval valmisti ensimmäisen yksivaiheisen impulssityyppisen kaasuturbiinivoimalaitoksen, jonka teho oli 5 hevosvoimaa (3,67 kW). Vuonna 1884 brittiläinen C. A. Parsons valmisti ensimmäisen yksivaiheisen reaktiotyyppisen kaasuturbiinivoimalaitoksen, jonka teho oli 10 hevosvoimaa (7,35 kW). Vuonna 1910 ruotsalaiset B. & F. Junkers -veljekset valmistasivat säteittäisen virtausreaktioturbiinin.

1800-luvun lopulla Ruotsissa Laval ja Englannissa Parsons kehittivät toimivat kaasuturbiinivoimalaitokset. Laval valmisti vuonna 1882 ensimmäisen yksivaiheisen impulssityyppisen kaasuturbiinivoimalaitoksen, jonka teho oli 5 hevosvoimaa (3,67 kW), ja ratkaisi suihkun suunnittelua ja lujuussuunnittelua koskevat ongelmat. Yksivaiheiset impulssityyppiset kaasuturbiinivoimalaitokset tuottavat hyvin vähän tehoa, ja niitä käytetään harvoin.

Vuosisadan alussa ranskalainen Lato ja sveitsiläinen Zola kehittivät erillisesti monitason pulssiturbineja. Monitasoinen rakenne on avannut tien kaasuturbiinijärjestelmän tehojen kasvattamiselle ja se on saanut laajaa hyväksyntää, mikä on johtanut yksikön tehon jatkuvasti kasvaan. Parsons hankki brittiläisen patentin vuonna 1884 ja rakensi ensimmäisen 10 hevosvoiman monitasoisen reaktiotyyppisen kaasuturbiinijärjestelmän. Tämän kaasuturbiinijärjestelmän teho ja tehokkuus olivat johtavia tuona aikana.

Varhaisessa 1900-luvulla yhdysvaltalainen Curtis kehitti useita nopeustasoja kaasuturbiinivoimalaitoksille. Jokainen nopeustaso sisälsi yleensä kaksi pyörivien siipien rivistöä. Ensimmäisen pyörivien siipien rivistön jälkeen sylinteriin asennettiin ohjaussiivet, joiden tehtävänä oli ohjata ilmavirtaa toiseen siipirivistöön. Nopeustasoisia kaasuturbiinivoimalaitoksia käytetään vain pienimuotoisissa kaasuturbiinivoimalaitoksissa, joita käytetään pääasiassa pumppujen ja tuulittimien käyttöön, ja niitä käytetään usein pienien ja keskikokoisten monitasoisten kaasuturbiinivoimalaitosten ensimmäisenä vaiheena.