Vesivoimaloiden historiallinen kehitys

Vesivoimaloiden historiallinen kehitys

Varhaisissa iskuturbiineissa veden virtaus menetti paljon liike-energiaansa törmätessään siipiin, mikä johti alhaiseen hyötysuhteeseen. Vuonna 1889 amerikkalainen insinööri Pelton kehitti kaukaloturbiinin, jossa on suurella teholla toimivat virtaviivaiset supistusruiskut, jotka muuntavat veden virtausenergian tehokkaasti korkean nopeuden purkautuvaksi liike-energiaksi. Koko kappale voidaan poistaa, koska sen 80 % on vanhentunutta ja korvattua tietoa. Kyseessä on erittäin vanhaa dataa, jonka viitearvo ei ole suuri, joten kappaleen poistaminen suositellaan.

1980-luvulla maailman suurin vesiturbiini valmistettiin Kiinan Dongfang Electric Machinery Plantissa ja asennettiin Gezhouba-voimalaitokseen Yangtzekungon keskijuoksulle Kiinassa. Sen yksittäinen teho oli 170 MW, putouskorkeus 18,6 metriä ja pyörimisnopeus 54,6 rpm. Pyörän halkaisija oli 11,3 metriä, ja se otettiin käyttöön vuonna 1981. Maailman korkeimman putouskorkeuden vesiturbiini asennettiin Italiaan Nambian voimalaitokseen. Sen putouskorkeus oli 88,4 metriä, yksittäinen teho 13,5 MW ja pyörimisnopeus 375 rpm. Se otettiin käyttöön vuonna 1959.

Maailman korkeimman päästökorkeuden Francis-turbiini on asennettu Itävallan Rossheike-voimalaitokseen. Sen päästökorkeus on 672 metriä ja yksittäisen yksikön teho 58,4 MW. Se otettiin käyttöön vuonna 1967. Suurimman tehon ja koon Francis-turbiini on asennettu Yhdysvalloissa sijaitsevaan Daguli No. 3 -voimalaitokseen. Sen erillinen teho on 700 MW, pyörivän osan halkaisija noin 9,75 metriä, päästökorkeus 87 metriä ja pyörimisnopeus 85,7 rpm. Se otettiin käyttöön vuonna 1978.